Sopeutumattomat-tietokirja on monen vuoden puurtamisen tulos, mutta kirjoittaminen sujui lopulta jos nyt ei ihan kuin itsestään niin kuitenkin yllättävän helposti. Yritin pitää mielessäni erään kollegani kuvauksen oman kirjansa syntyprosessista: kaiken arkistotyön ja ankaran pohdiskelun jälkeen se vain syntyi.
Sovin kirjasta kustantajani Siltalan kanssa marraskuussa. Tällöin materiaalia oli kasassa runsaastikin, mutta se oli aivan hajallaan. Kirjan synnyn kannalta merkityksellistä oli Harvardin yliopistossa viettämäni aika. Työskentelin kymmentuntisia päiviä kuutena päivänä viikossa, kuuntelin sikäläisiä ajatuksia, ajattelin ja kirjoitin, kirjoitin ja kirjoitin.
Väittelin psykopatiadiagnoosin historiasta kesällä 2018, mutta tietokirjani ei ole sama asia kuin väitöskirjani, vaan kyseessä on aivan oma kokonaisuutensa, johon olen hyödyntänyt lukuisia tieteellisiä julkaisujani sekä pitkällisiä aiheeseen liittyviä pohdintoja. Koin, että aihe ansaitsi julkaisujen lisäksi oman kokonaisesityksensä, joka pyrkii hahmottelemaan diagnoosin historian eri puolia. Tarve kirjoittaa oli myös henkilökohtainen: tuntui tärkeältä saada kirjoitettua aihe ulos päästä, jotta syntyisi tilaa uudelle. Olo on nyt valmiin äärellä helpottunut.
Aineistonkeruu oli valtavan aikaavievää, minkä vuoksi mutuun perustuvat tietokirjat tuntuvat helpolta hommalta (uskon kyllä, että kokemukseenkin pohjautuvat teokset vaativat yhtä lailla oman ponnistuksensa). Rakastan arkistojen pölyistä tunnelmaa, vanhan paperin tuntua sormienpäissä ja kohtaamisia arkistohenkilökunnan kanssa. Puuduttavan toiston ja loputtomien potilaskertomusten joukosta löytää aina yllätyksiä ja hämmästyksen aiheita. Löytöjen jälkeen tarvitaan hieman välimatkaa aineistoon – on punnittava, kuvaavatko havainnot todella aihetta vai ovatko ne vain eräänlaista tutkijan hetken hurmaa.
Aineistomassan muotoutuminen tutkimustuloksiksi ja kokonaiseksi kirjaksi onkin sitten mystisempi vaihe. Itselläni valtavan kokonaisuuden pilkkominen pienemmiksi artikkelimuotoisiksi tarkastelukohteiksi auttoi, ja samalla sain syventyä hyvin erilaisiin aihepiireihin transsukupuolisuuden historiasta oikeuspsykiatrian ensiaskeliin.
Koen, että samalla näkemykseni suomalaisuudesta ja suomalaisesta menneisyydestä rikastui valtavasti. Jos jotain, toivon samaa elämystä kirjan lukijoille.
Vastaa